Olli Lainialan väitös: Metallireaktiot lonkan metalli-metalli-liukuparillisissa pinnoite- ja kokotekonivelissä

19.02.2016 — Ajankohtaista

Väitöskirjatutkimus suoritettiin Tekonivelsairaala Coxassa 2011-2016. Tutkimuksessa määritettiin riskitekijöitä kohonneille veren koboltti- ja kromipitoisuuksille, arvioitiin magneettikuvauksen ja ultraäänen käyttökelpoisuutta MoM-tekoniveliin liittyvien pehmytkudosmuutosten tunnistamisessa sekä tutkittiin MoM-tekonivelen uusintaleikkauksen vaikutusta veren metalli-ionipitoisuuksiin sekä potilaiden oireisiin.

Väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä havaittiin erityisesti varrellisiin suurinupillisiin MoM-tekoniveliin liittyvän kohonneita veren koboltti- ja kromi-ionipitoisuuksia. Varrellisissa MoM-tekonivelissä riskiä kohonneille metalli-ionipitoisuuksille lisäsivät naissukupuoli, suuri komponentin koko sekä leikkauksesta kulunut aika. MoM-pinnoitetekonivelen saaneilla potilailla riskiä lisäsivät pieni komponentin koko, korkea kuppikomponentin kallistuskulma sekä potilaan nuori ikä.

Toisessa ja kolmannessa osatyössä sekä magneetti- että ultraäänikuvantamisen todettiin olevan käyttökelpoisia menetelmiä metallireaktioiden havaitsemisessa, eikä omien tuloksiemme ja kirjallisuuden perustella kumpaakaan voida nostaa yksiselitteisesti toisen yläpuolelle. Vuotta vanhempien kuvantamistutkimusten totesimme olevan epäluotettavia, eikä niiden käyttöä suositella päätöksenteossa tai uusintaleikkauksen suunnittelussa.

Väitöskirjan neljännessä osatyössä havaittiin, että MoM-tekonivelen saaneiden potilaiden systemaattinen seuranta paljastaa paljon oireettomia metallireaktiota ja johtaa lisääntyneeseen uusintaleikkausten määrään. Viidennessä osatyössä taas havaittiin, että metallireaktion vuoksi tehdyn uusintaleikkauksen jälkeen veren metalli-ionipitoisuudet pienenivät, mutta osalle potilaista jäi edelleen merkittävissä määrin oireita.

Vaikka väitöskirjatyö vastasikin useisiin kysymyksiin, herätti se myös uusia kysymyksiä. Ketkä potilaat hyötyvät uusintaleikkauksesta, keiden kohdalla seuranta olisi parempi vaihtoehto, ja mitkä ovat ne vaikeaa kudostuhoa ennustavat löydökset, joiden perusteella oireettomalle potilaallekin kannattaa tehdä uusintaleikkaus? Tulevaisuudessa on tärkeää arvioida eri hoitovaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja MoM-tekonivelen saaneilla potilailla, ja kehittää nykyistä yksilöllisemmin räätälöityjä seuranta- ja hoitosuosituksia parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.

****

Olli Lainiala on syntynyt Porissa ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Lainialan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2137, Tampere University Press, Tampere 2016. ISBN 978-952-03-0033-3, ISSN 1455-1616.

Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1635, Tampere University Press 2016. ISBN 978-952-03-0034-0, ISSN 1456-954X.

https://tampub.uta.fi

Lisätietoja: Olli Lainiala, lainiala.olli.s@student.uta.fi