Leikkaus ei sido sängyn pohjalle


Tekonivelleikkaukset tehtiin Unto Kauhaselle, 67, polvi kerrallaan. Ylöjärvellä metsästämään ja kalastamaan tottunut mies oli molempien operaatioiden jälkeen heti jaloillaan.

39 vuotta Helsingin K-ruokakauppiaana työskennellyt Unto Kauhanen kävi uransa aikana jo useamman kerran valittamassa polvistaan työterveyslääkärille. Työ ei ollut seisomatyötä, joka olisi rasittanut polvia. Päivän aikana oli mahdollisuus istua ja lepuuttaa jalkoja. Sen sijaan jo pienikin liikuntarasitus sai Kauhasen polvet särkemään, eikä luonnossa liikkumisesta tullut mitään ilman särkylääkkeitä. Lopulta kipua hoidettiin kortisonipiikillä.

– Särky oli niin sietämätöntä, että kävin myös ortopedin juttusilla. Polvista löydettiin kulumia ja minulle ehdotettiin korjaavaa leikkausta, Kauhanen kertoo.

Hän ei kuitenkaan lähtenyt leikkaukseen. Vasta tammikuussa 2014, kun Kauhanen jäi eläkkeelle ja muutti Helsingistä Ylöjärven kesäpaikalleen, hän alkoi pohtia ajatusta uudelleen.

– Liikunnasta oli tullut entistä raskaampaa, ja metsästys ja kalastus olivat jääneet kokonaan pois. Vanhuuden piikkiin vaivoja ei voinut vielä laittaa, joten päätin toimia.

Syksyllä Kauhanen hakeutui lääkärille, joka ohjasi hänet suoraan Tekonivelsairaala Coxaan. Polvet olivat kuvien perusteella siinä kunnossa, että ainoastaan leikkaus voisi enää auttaa.

Helppo ja mukava leikkaus

Coxassa lääkärit kertoivat huolellisesti, mitä tekonivelleikkaus tarkoittaisi. Kauhasen mukaan tieto vähensi epävarmuutta lähteä mukaan leikkaukseen.

– En ole kipuherkkä ihminen, joten leikkaukseen meneminen ei pelottanut. Sain hyvän selostuksen siitä, miten homma lähtisi rullaamaan, Kauhanen kehuu ensikohtaamisia Coxassa.

Pieni viivästys operaatiolle aiheutui kuitenkin Kauhasen korkeista sokeriarvoista. Ylipaino on leikkausriski, joten Kauhasen piti ensin pudottaa painoa. Sokeriarvot eivät tulleet miehelle yllätyksenä, eikä leikkauksen siirtyminen ollut suuri takaisku. Hän noudatti tunnollisesti lääkäriltä saatuja ohjeita sokerin suhteen.

Viimein maaliskuussa 2014 päästiin operoimaan – kuitenkin sillä varauksella, että toinen polvi leikattaisiin ensin ja sitten vasta toinen. Ensimmäinen leikkaus antaisi näin osviittaa toiselle leikkaukselle, eikä ikäviä yllätyksiä pääsisi syntymään.

Kauhanen kehuu Coxan vastaanoton varauksetonta ilmapiiriä ja kertoo, että hänet otettiin heti lämpimästi vastaan. Henkilökunnan kanssa pystyi olemaan rennosti.

– Kun menin leikkauspöydälle makaamaan, hoitaja kysyi, haluatko olla nukuksissa vai valveilla. Vastasin, että totta kai haluan olla valveilla. Siten voin kontrolloida, että leikkaus tulee kunnolla tehtyä. Aina pitää jotain kevennystä keksiä, Kauhanen nauraa.

Leikkaus kesti noin tunnin, eikä yllätyksiä ilmennyt. Ennen toista leikkausta piti kuitenkin toipua rauhassa.

Heti liikkeelle

Kauhanen vietti leikkauksen jälkeen osastolla kaksi päivää ja siirtyi sitten Sääksjärven rannalle poikansa perheen luokse. Ylöjärvelle omatoiminen mies lähti kuitenkin jo parin mökkipäivän jälkeen. Kotona arkitoimet sujuivat hyvin, vaikka talo kohoaa kolmeen kerrokseen.

– Selvisin itse rappusista, ja kaikki pillerit jäivät puoleen annokseen. Elin ihan normaalisti ja nukuin yöni hyvin, Kauhanen kertoo nopeasta toipumisestaan.

Keväisissä lopputarkastuksissa seurattiin polven toipumista ja alettiin suunnitella seuraavaa leikkausta. Kauhanen toivoi siihen kuitenkin lykkäystä.

– Kevät oli kauneimmillaan ja Näsijärven jäät jo pois. Soitin Coxaan, olisiko mahdollista mennä vanhalla systeemillä ensi syksyyn, jotta saisin tekemättä olevat piha- ja talotyöt tehtyä, Kauhanen selventää.

Coxalle tämä sopi. Toinen polvileikkaus päädyttiin tekemään tammikuussa 2015. Operaatio sujui yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin. Ainoastaan puuduttaminen kesti pidempään kuin ensimmäisessä. Toipumisaikaansa Coxassa hän muistelee lämmöllä.

– Jumpparin kanssa teimme pitkiä kävelylenkkejä käytävillä, ja välillä ortopedi käveli vastaan ja kyseli kuulumisia, Kauhanen muistelee.

Onnistumisen salaisuus: kaksi leikkausta

Kauhanen on jälkikäteen pohtinut leikkauksen onnistumista. Hän arvelee nopean toipumisen johtuvan siitä, että leikkaus suoritettiin rauhassa kahdessa osassa. Kokonaisuudessa operaatio oli melko pitkä, mutta yksittäisen polven ja jalan paranemisprosessi kuitenkin nopea.

Valinta säilytti itsenäisyyden.

– Jos leikkaukset olisi tehty samalla kertaa, en olisi voinut kävellä portaita. Vessassa olisin tarvinnut korokkeen ja apua. Nyt pystyin hoitamaan ruoka-asiat ja muut täysin itse, Kauhanen pohtii.

Tekonivelleikkauksen jälkeen pitää harrastaa liikuntaa, jotta liikeradat pysyisivät muistissa ja siten kunnossa. Kauhanen noudatti jumppaohjelmaa, mutta arkiliikunta tuli luonnostaan, koska kipuja ei ollut. Ainoastaan viimeiseksi leikattu vasen polvi antaa välillä merkkejä leikkauksesta. Koukussa eli polven ääriasennossa siinä tuntuu kipua. Kauhanen ei ole siitä kuitenkaan huolissaan.

– Se korjaantuu matkan varrella. Muuten minulla ei ole ollut mitään särkyjä tai tulehduksia. En ole tarvinnut yhtään särkylääkkeitä, Kauhanen iloitsee.

Hän neuvoo muita samassa tilanteessa olevia ottamaan reippaasti yhteyttä Coxaan. Kauhasen mukaan kyse on "ihan normaalista hommasta", jota ei tarvitse jännittää. Leikkaus korjaa todennäköisesti jo pitkään haitanneen vaivan.

Elämänlaatu paranee, siitä pitää huolen lämmin henkilökunta.

– Kaikki Coxan hoitajat ovat ihania! Ja ortopedin kanssa meistä tuli kuin parhaimmat tutut jo ensimmäisessä tapaamisessa. Aina pois lähtiessään hän kävi kysymässä vointiani. Parempaa hoitoa ei olisi voinut olla, Kauhanen kiittelee Coxan väkeä.


Lähetä meille postia