Hiihto oli parasta kuntoutusta


Liikunnanopettaja Mathias Eklundin aktiivihiihtoharrastus sopi mainiosti myös tekonivelleikkauksesta kuntoutumiseen. Jälkitarkastuksen jälkeen aktiivihiihtäjä on liitänyt laduilla jo 985 kilometrin verran muutamassa kuukaudessa.

- Vaikka sattui, liikuttava oli, kuvailee 57-vuotias vaasalainen Mathias Eklund arkeaan ennen polven tekonivelleikkausta.

Liikunnanopettajan työssä fyysiset vammat ovat hankalia, sillä liikkuminen on leivottu osaksi työnkuvaa. Polven voimistuvat kivut vaikuttivat erityisesti kävelyyn, ja siksi Eklund alkoi liikuntatunneillakin ontua. Vähitellen kipu siirtyi lonkkaan.

Tunnit lukiossa eivät jääneet Eklundilta pitämättä, mutta oma osallistuminen ja aktiivisuus jäivät vähemmälle.

- Suurimman osan tuntien näytöistä pystyin tekemään, mutta kyllä opiskelijat huomasivat vaivan ja alkoivat kysellä polvestani.

Coxassa pyörät pyörimään

Eklundilla on vahva urheilutausta. Varsinkin palloilulajit, kuten jääkiekko, koripallo ja jalkapallo ovat kuuluneet tiiviisti hänen elämäänsä. Räjähtävissä ja nopeatempoisissa juoksulajeissa polvessa alkoi jo vuosia sitten tuntua arastelua.

Vuonna 1999 tutkimuksissa selvisi, että Eklundin polvessa oli kuluma. Se hoidettiin osteotomialla. Siinä alaraajan kuormitusakselia muutetaan katkaisemalla luu ja kiinnittämällä uudelleen vähemmän kuormittavaan asentoon. Osteotomian avulla 10 % potilaiden polvista pysyy kunnossa kymmenen vuotta. Eklundin polvi kesti 16 vuotta.

- Loppuaika kului kuitenkin lääkkeiden avulla. En voinut enää viimeisten parin vuoden aikana käydä vaimon kanssa kävelyllä. Olemme aktiivisia liikkujia, joten vaivani muuttivat urheilullista arkeamme, hän kuvailee.

Kivut olivat läsnä myös öisin.
- Nukkuessa minun täytyi roikottaa jalkaa sängystä, sillä kipu tuotti siihen paineen tunteen. Kun jalka venyi alaspäin, paine vapautui ja kipu helpotti.

Eklundista aika leikkaukselle oli kypsä vuonna 2015 ja lopulta syyskuussa hänelle näytettiin vihreää valoa. Jono oman kunnan ensisijaiseen sairaalaan oli kuitenkin pitkä, joten Eklund käytti valinnanvapausoikeuttaan ja soitti Coxaan.

- Seuraan aktiivisesti ortopedisiä toimijoita. Coxalla on hyvä maine, ja olin kuullut sairaalasta paljon hyvää, Eklund summaa valintaansa.

Coxassa pyörät alkoivat pyöriä. Sopiva leikkausaika löytyi syyslomalta, lokakuun lopulta. Näin liikunnan sijainen ehdittiin sopivasti ajaa sisään ennen leikkausta.

- Kaikki meni niin nappiin, ettei olisi voinut paremmin mennä, Eklund kiittelee.

Suksille mars mars

Laduilla sivakointi on Eklundin henkireikä. Hän hiihtää tuhansia kilometrejä kesät talvet – jos lunta tai tekolunta ei ole, saavat sukset alleen pyörät.

- Heti kun sain leikkauksen jälkeen luvan, aloitin hiihtämisen. Se minulle tärkeää sekä fyysisesti että henkisesti.

Liikunnanopettajan aktiivisuus takasi sen, ettei tekonivelleikkaukseen tarvinnut juuri valmistautua. Lihaskunto oli erinomainen.

Tampereelle Eklund saapui päivää ennen leikkausta. Potilashotellilta hän siirtyi seuraavana aamuna tarkastukseen ja iltapäivällä itse leikkaukseen. Operaatio kesti kaksi tuntia. Eklund kuvailee sitä jännittäväksi, mutta asiantuntevaksi toimenpiteeksi.

- Osastolla paraneminen kävi hyvin ja luonnollisesti. Joka päivä huomasin kehitystä fyssareiden kanssa, Eklund muistelee.

Kotona hiihto palasi vähitellen arkeen. Liukuva liike oli turvallisen pehmeä ja tasainen myös toipumisessa, jossa hypyt ja tärähdykset olivat kiellettyjä. Jälkitarkastuksen jälkeen aktiivihiihtäjä on kuluttanut latuja jo hämmentävän paljon – yhteensä 985 kilometrin verran.

Prosessi ei pääty leikkaukseen

- Olin innokas kuntoutumaan, ehkä vähän liiankin. Piti vähän jarrutella, Eklund myöntää nauraen.

Toipilasvaiheessa kuntoilun suhteen on syytä olla maltillinen, jotta kudokset saavat rauhassa voimistua. Liike edistää paranemista ja myös vähentää kipua. Eklundin mielestä suurin virhe onkin jäädä leikkauksen jälkeen paikoilleen.

- Prosessi ei pääty leikkaukseen, vaan kuntoutukseen pitää olla valmis panostamaan. Se on vaikeampaa niille, jotka eivät ole ennen leikkausta harrastaneet paljon. Kaikille löytyy kuitenkin yksilöllinen tapa liikkua.

Kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen Eklund aloitti kuntopiirin ilman vastusta ja vesijuoksun – kuusi kertaa viikossa, tunti kerrallaan liikuntaa.

- Tein fysioterapeutin kanssa myös tasapainoliikkeitä. Ne olivat haasteellisia mutta juuri siksi parantaviksi. Myös vesi on hyvä, kuntouttava väline.

Hiljalleen jalan turvotus laski ja kivut hävisivät. Nykyisin Eklund ei käytä ollenkaan särkylääkkeitä. Liikuntatunneilla hän välttelee hyppyjä ja juoksua. Muuten kaikki sujuu normaalisti. Eklund on Coxaan 100 % tyytyväinen.

- Henkilökunta oli kannustavaa ja erinomaista – eteenpäin vievää. Huumori oli leppoisaa. Satuin samaan huoneeseen entisen jalkapalloilijan kanssa, jonka kanssa meillä oli mukavaa huulen heittoa, hän kertoo.

Hän toivoo, että coxalaiset jatkavat samaan malliin. Hoito oli erinomaista, eikä minkäänlaista oireilua ei leikkauksen jälkeen ole ilmennyt.

- Hiihto kyllä voitelisi ne joka tapauksessa pois, Eklund hymyilee.


Lähetä meille postia